Rakastuin Rioon

Mulla oli aikasemmin fiilistä kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta se meni ohi jo, kun säädin tässä kaikkea muuta, niin katotaan kuinka paljon jaksan runoilla. No laitan ainakin paljon kuvia, nehän kaikista oleellisimman kertoo kuitenkin :) Eli siis Rio oli kyllä aivan ihana! Se oli semmonen kaupunki, joka vei sydämen ja taidettiin kaikki jo suunnitella seuraavaa opiskelijavaihtoa sinne ;) Oltiin yhteensä suunnilleen viikko, ja siinä ehti kyllä hyvin tutustua, mutta olisi helposti voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ja käydä tutustumassa esimerkiksi parin tunnin päässä sijaitsevaan Ilha Grandeen, josta oltiin kuultu ylistäviä kommentteja, mutta johon meillä ei sitten kuitenkaan jäänyt aikaa.

 Mä lähin Limasta torstai-iltana ja kerrankin ei ollut pilviverhoa peitteenä, ihanasti noustessa näkyi mun rakas kaupunkini, on se kyllä aivan mielettömän iso! Ainiin ja ihan anekdoottina vaan: Täällä ei jonoteta maahanmuuttoviranomaisille vain saapuessa maahan, vaan poistuessa myös, jolloin se viranomainen kattoo lapun jonka oot saanut saapuessa ja tarkistaa ettet oo ylittänyt viisumissa annettua aikaa. No, mä meen siihen tiskille ja virkailijan (varmaan n. 35-vuotias mies) ensimmäinen kysymys on, että puhunko espanjaa, seuraava kysymys, että vain vähän vai tarpeeksi, johon totean että toivottavasti tarpeeksi. Hämmennyin kovasti kun seuraava kysymys oli, että onko mulla numeroa "hmmh joo.." ja seuraava, että onko mulla Whatsappia "?? hmmh joo..". Sitten se ojentaa mulle sen virallisen maahantulokortin, kääntää sen toistepäin ja sanoo, että kirjoita tähän sun puhelinnumero. "Öö en nyt taida kuitenkaan.. (??)", jonka jälkeen poistun siitä vaan pysähtyäkseni hetken päästä tajuamaan, että mitä juuri tapahtui. Ei nyt kauheen sallittua toimintaa varmaan tommonen, on kuitenkin viranomaisesta kyse. Mua naurattaa ajatus siitä, että jos olisin saapunut maahan ja siinä olisi ollut toi vastassa, varmaan jos olisin antanut numeroni, olis se lätkässyt sen 183 päivää ja jos en, niin hyvällä tuurilla 10. Onneks olin poistumassa maasta :D

Mut siis joo, saavuin Rioon viideltä aamulla ja läsähdin tuloaulassa penkille nukkumaan odottamaan Anttia ja Mimmiä, jotka saapui yhessä samalla lennolla klo 10. Sitten pienien ongelmien jälkeen nostettiin rahaa, noustiin taksiin ja jännitettiin, että minne saavutaan kun Google mapsin mukaan näytti siltä, että hostelli on jossain puistossa. No se oli tien päässä vuorenrinteellä viimeinen rakennus, joka kerta meiän huoneeseen asti piti nousta joku 200 rappusta, mutta oli se kyllä paikkana ihan sairaan mukava, hyvällä sijainnilla.

Asettumisen jälkeen lähettiin Copacabanalle, joka oli ihan lähellä. On se kyllä nätti! Ja tuntuhan se aika absurdilta, että nyt tosiaan ollaan vihdoin Riossa, kolme suomalaista, jotka kaikki asuu eri maissa. Ja kaikilla meillä on tällä hetkellä talvi menossa, niin oli kyllä aivan ihanaa kun tuolla oli juuri sopivan lämmin.

Rannan jälkeen seikkailtiin Sokeritoppavuorelle kattomaan auringonlaskua. Oli aika tyyris nousu köysiradalla sinne (53 realia, n. 20 euroa), mutta täytyihän sielläkin päästä käymään. Ekalta tasanteelta oli ihanat maisemat, mutta aateltiin että täytyy kiirehtiä sinne varsinaiselle vuorelle, että nähdään auringonlasku sieltä. No eihän se nyt ihan niin mennyt, vaan vuori oli pilvessä (heheh) ja näkyvyys nolla. Nythän Riossakin on talvi, joka oli kyllä siitä hyvä, ettei turisteja ollut juurikaan, ja lämpötila varsin miellyttävä mutta ton pilvisyyden kannalta vähän huono, en usko että kesällä niitä muodostuu samalla lailla. Nätti paikka siis kuitenkin ja tietenkin yksi Rion must-kohteita.

Tässä sen maiseman kuuluisi olla

Ja ai että syötiin tona iltana niin hyvin! Ihan meiän hostellin lähellä oli semmonen tosi paikallinen kuppila ja siellä koko reissun halvin ja paras ruoka ehdottomasti :) Ja paikalliset miekkoset höpötti meille samalla portugalia. Me ollaan kaikki tosiaan opiskeltu yhessä portugalia yliopistolla ja vaikka nyt espanja on niin vahva, että on vaikeeta kääntää ajatuksiaan portugaliksi ilman että siitä tulee portunholia ja paikallisten aksenttia oli tosi vaikea ymmärtää, kyllä silti sai joitain tilanteita kommunikoitua portugaliksi, pakko olla itestään vähän ylpeä :) Se on kyllä aivan ihana kieli, vielä paljon kauniimpi kuin espanja, todella toivon joku päivä osaavani sitä kunnolla!

(Ei hitto tästä tulee ikuisuuden pituinen, jos jatkan tällä tyylillä, että kirjoitan joka päivästä, mutta kun riittää asiaa! No yritetään tällä tyylillä.) Lauantaina lähettiin seikkailee keskustaan, löydettiin markkinat jossa oli kaikkea tosi halvalla, syötiin vähän Vapiano-tyylisessä paikassa pastat, kierreltiin enemmän ympäriinsä, ostettiin pakolliset Brasilian-lippu rantarätit, käveltiin lisää, jännitettiin tyhjillä kaduilla, että koska joku ryöstää meiät (:D), käytiin ihastelemassa yhet kuuluisat rappuset ja juotiin ja syötiin koko loppuilta alueella, joka tuntui heräävän illan tullen eroon. (Tai sit ei kestäkään niin kauan, kun pistää kaiken samaan lauseeseen ja iskee kuvat perään! Joo.)

Seuraavana päivänä oli Jeesuksen vuoro, onhan se kuitenkin Rion symboli ja yksi uusista maailman seitsemästä ihmeestä. Noustiin sinne sellaisella maisemajunalla (myöskin tyyris, muistaakseni 48 realia) ja vaikka aamulla oli ollut selkeä sää, oli niitä hemmetin pilviä ehtinyt muodostua jo taas kun päästiin ylös asti, eikä aluksi nähnyt juuri mitään. Sokeritoppavuori oli mennyt vielä huumorilla, sillä eihän luonnonvoimille tietenkään mitään voi, mutta Jeesuksella alkoi kyllä oikeesti jo ketuttamaan aikas suunnattomasti. No onneks kun aikamme odotettiin, väisty pilvet aina välillä ja näky sitä maisemaakin. Ja toisaalta sitä osasi arvostaa vielä enemmän, kun joutui odottamaan sen paljastumista, ja kyllä se paljastuessaan oli jonottamisen ja hintansa väärti.

Ei yhtään toki ketuta, että Jeesus on pilvessä

Maanantaina keskityttiin enemmän olennaiseen, eli tsekattiin Ipaneman ranta ja otettiin vaan aivan täysin rennosti. Antti lähti tiistaiaamuna takaisin Chileen ja meille Mimmin kanssa jäi vielä pari päivää, ja kulutettiin ne aika samalla kaavalla: paljon höpöttämistä ja maailmanparantamista, rantaa, aurinkoa, shoppailua, hyvää juomaa ja ruokaa. Keskiviikkona mentiin bussilla Barraan asti rannalle, eli vähän kauemmaksi (kevyt 10km rantaviivaa nam) ja se on sitä aluetta, mihin ne rakentaa koko ajan uutta olympialaisia varten. Oli kiva nähä sekin, mutta kotimatka oli hieman mielenkiintoinen kun odotettiin bussia varmaan tunti ja matkustettiin siinä varmaan puoltoista tuntia, oli just ruuhka-aika ja edettiin aivan etanavauhtia. No mutta tulipa sekin koettua.

Meiän hostelli oli tosi hyvä! Se oli Botafogossa, joka oli tosi hyvä valinta. Alue oli tosi rauhallinen ja turvallinen, ja oli tosi hyvin keskellä, että siitä oli lyhyt matka kaikille oleellisimmille alueille. Hostellin nimi oli Rio Nature Hostel, ja se tosiaan tuntui olevan ihan luonnon keskellä, kun sinne noustiin tien päästä vielä portaita ylös ja tuntui, että oltaisiin jo ihan sademetsän keskellä. Ja sieltä oli tosi hyvät maisemat! Meillä oli oma huone ja hintaan kuului aamupala, joka oli ihan perus, mutta auringonpaisteessa sen maiseman edessä kyllä kelpas :)

Oi että näitä kuvia laittaessa ja tätä kirjoittaessa tuli ikävä takaisin tonne! Viikko oli kaikkea sitä mitä odotin ja vielä enemmän. Matka oli aivan täydellinen hengähdystauko tähän väliin ja ennen viimeisiä kokeita (joihin pitäisi ihan tosissaan alkaa lukea, ettei nyt viime hetkellä enää pääsis kursseista läpi, kun tähän mennessä huonosta opiskelusta huolimatta on mennyt ihan hyvin kuitenkin). Toivottavasti pääsee vielä joskus Brasseihin uudestaan!

Mun suurimman rakkauden mukaan nimetty katu "Rua Republica do Peru"

Riemuidiootti caipirinhansa kanssa